Luonto, luonnossa oleminen ja käsillä tekeminen tulevat vuosi vuodelta minulle yhä tärkeämmiksi. Lapsiperheen arki ja innostavat työpuuhat vaativat vastapainon, joka löytyy luonnon ja vanhan maatilan rauhasta.
Vaikka tiedon määrä lisääntyy jatkuvasti ja teknologinen kehitys etenee edelleen Mooren lain mukaan, tarvitsemme yhteyttä maahan. Suomen luonto tarjoaa kaikkina vuodenaikoina parastaan. Marraskuun loskassa ja viimassa on oma viehätyksensä, aivan kuten jokakeväisessä kasvun ihmeessä. Koska maapallon kantokyvyn rajat ovat tulleet vastaan, emme voi tuudittautua jatkuvan talouskasvun ja kulutuksen varaan. Meidän tulee kuluttaa vähemmän ja harvemmin.
Tulevat sukupolvet edellyttävät meitä elämään kestävämmin; tasapainossa luonnon kanssa. Jos realisteja ollaan, meillä ei ole vaihtoehtoja. Minä ja sinä voimme vaikuttaa luontoyhteyden siirtymiseen eteenpäin, sukupolvilta toisille.
Useimmissa tämänhetkisissä hankkeissa ekologisen kestävyyden ohella myös sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys korostuvat. Tässäkin on kyse tasapainosta. Olen tullut reilun 25 vuotisen työuran aikana siihen päätelmään, että myös kaikissa työyhteisöissä, isoissa ja pienissä, tulee olla tasapaino selkeän suunnan, vahvan toteutuskyvyn ja hengen välillä. Kaikkein tärkeimmäksi nostaisin kuitenkin hengen, koska juuri se luo ihmisille syvemmän merkityksen ja yhteenkuuluvuuden tunteen.
